Rehellisesti sanoen jos minulta olisi kysytty viisi vuotta sitten mikä on some, olisin tuijottanut suoraan tyhjyyteen. Nyt some esiintyy milloin missäkin muodossa, alasta riippumatta. Olen itse mukana pohjoismaisessa markkinoinnin linked-in ryhmässä, jossa aika ajoin aprikoidaan somen merkitystä kanavana B2B-puolen tuotteiden , palveluiden ja ratkaisujen markkinointiin. Ihan kiistatonta totuutta en ole löytänyt. Koetut tulokset ovat useimmiten olleet alkuperäisiä toiveita pienempiä.
Samaan aikaan olen henkilökohtaisella puolella alkanut seurata lisääntyvää verkottumista Facebookin, Instagramin, Linked-in:n, Pinterestin, Twitterin jne. puolella.
Usein mietin, miten itse kullakin voi löytyä niin paljon aikaa näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. Käytännössä tämä aika on priorisoitu jostain muusta pois koska vuorokauden tunnit ovat edelleen vakio (ellen ole jäänyt jotain oleellista huomaamatta). Mitä tämä näkyminen kertoo meistä kaikista pitkällä tähtäimellä? Onko sosiaalinen näkyvyys patoutunutta yksinäisyyttä , rinnan pullistelua vai vaan harmitonta mielenilmaisua tai ehkä vähän näitä kaikkea?
Osallistuminen kuvaruudun takaa keskusteluun antaa mahdollisuuden suojakilven käyttöön ja myös kommunikointiin omilla ehdoilla. Osallistuminen on ajasta ja paikasta riippumatonta. Dialogiksi en sitä kutsuisi, korkeintaan pallotteluksi. Some tekee meistä, myös vanhojen kuvien latausviikolla, varsin kasvottomia toistemme edessä. En tuomitse somen käyttöä, mutta peräänkuulutan myös aitoja katsekontakteja eikä piiloutumista nimimerkin taakse.
Parasta coachauksessa on juuri puheen sisällön yhdistäminen äänensävyyn ja kehon ja kasvojen ilmeisiin. Olen aikaisemmin todennut, että juuri kehon kieli on voimallisin kommunikaatiokanava. Jos olemme kasvottomia virtuaalikommunikaattoreita, ymmärretyksi tulemisesta voi tulla haaste.Olet varmasti nähnyt ihmisen joka hymyilee, mutta jonka silmät puhuvat surua. Miten tällainen ihminen kommunikoisi somen puolella?
Kun ihminen vieraantuu tarpeeksi fyysisestä läheisyydestä, vieraantuu hän myös kyvyistä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pidetään huolta siitä, että priorisoimme fyysiselle läsnäololle vähintään yhtä paljon aikaa kuin kasvottomalle virtuaaliläsnäololle.