Jalkapallojoukkue Bayer Leverkusenin tuore valmentaja Sami Hyypiä totesi 23.9. Hesarin haastattelussa: ”Opin jo pelaajana, että positiivisuuden kautta voi vaikuttaa enemmän ihmisiin, kuin haukkumalla heidät maanrakoon”.

Sittemmin osallistuin neurotiedettä käsittelevään aamiaistilaisuuteen ja sieltä jäi pysyvästi mieleen kuva hiirestä, juustosta ja pöllöstä.  Kuvaus perustuu professori Jens Försterin tutkimukseen, jossa hiiri-poloinen on keskellä labyrinttia ja testatun henkilön tehtävä on auttaa hiiri sokkelosta ulos.  Juusto visuaalisena houkuttimena avartaa tehtävää ratkaisevan henkilön luovuuden hanat kun taas pöllö saa aikaan ajattelua ja luovuutta kaventavan sätkyreaktion.  Samalla kuulimme, että uhan kokeminen kaventaa näkökenttää, kallistaa pessimismiin, saa ihmisen tekemään yleistyksiä ja pienentää jopa työmuistia.

Väkisin aloin miettimään maailmankuulua Kotterin muutosteoriaa, joka lähtee siitä että pitää luoda voimakas yhteinen tunne muutostarpeesta.  Usein tällaiseen tilanteeseen liittyy markkina-, kilpailu- tai kannattavuusuhka, jota halutaan lähteä  jämäkästi muuttamaan.

Tässä mielessä en saa yhtälöä aivan toimimaan.  Kuinka paineen alla olevan ihmisen voidaan olettaa olevan mahdollisimman luova, rakentava, positiivinen ja johdonmukainen?

Muutostilanteet vaativatkin fakiirijohtajia, jotta ihmiset saadaan ajattelemaan juustopaloja pöllöuhkien sijaan. Eivätkä ne porkkanatkaan pahitteeksi olisi.

Suomessa on tälläkin hetkellä lukuisia YT-prosesseja päällä , alasta riippumatta.  Pahimmillaan prosessi lamauttaa edellä mainituista syistä organisaatiot pitkäksikin aikaa.  Parhaimmillaan prosessin lopussa on juustoiset visiot valmiina toiminnan eteenpäin viemiseksi.  Parhaimman tuloksen aikaansaamiseksi kannattaa myös harkita coachin käyttöä, jotta ei ajatuskenttä liiaksi kapeudu.

Positiivista arkea!