Luin hiljattain erään konsultointi- ja valmennusyhtiön kesätervehdyksen, jossa puhuttiin siitä miten päätöksentekoon ja johtamiseen liittyvät paineet tulevat todennäköisesti kasvamaan jatkossa.

Epävarma, osittain poukkoilevakin globaali taloustilanne ja poliittiset ja taloudelliset intressiristiriidat pakottavat luomaan erilaisia tulevaisuuden skenaarioita, ennusteita ja rohkeita visioita toimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi, alasta riippumatta.

Ennusteet ja skenaariot toimivat päätöksenteon tukena organisaatioiden eri tasoilla.  Minussa on herännyt kysymys kuinka paljon nämä päätöksenteon tukijalat sisältävät implisiittisiä olettamuksia, uskomuksia ja subjektiivista toive-ajattelua.

Tapasin  n. kuukausi sitten isohkon perheyrityksen konsernijohtajan,  joka pohti asiaa kanssani ääneen.  Hän totesi, että olettamukset ovat päätöksenteon pahin sudenkuoppa.  Mietimme korostuuko asia perheyhtiöissä, joissa tunteet muodostavat usein näkyvän elementin päätöksenteossa.  Väittäisin, että kiusaus olettamuksiin on juuri perheyhtiöissä suurempi, koska henkilökohtaiset tunteet saattavat tiedostamattomasti ohjata tulevaisuuden rakentamisen palikoita.

Olen myös henkilökohtaisella tasolla törmännyt  olettamisen sietämättömään keveyteen.  Olen muutaman kerran huomannut painaneeni intuitionapin off-tilaan ja toive-ajattelun on-tilaan olettamusbiisin pyöriessä.

Lopputulos oli jonkinasteinen itsepetos kummallakin kerralla.  Opinko mitään ensimmäisestä petoksesta?  Ainakin sen, että toista kertaa samaa levyä valitessani emmin kauan valintaani ja soittamisen ajankohtaa.  Todennäköisesti kuitenkin ulkoiset tekijät muutostarpeen ja aikapaineen siivittäminä saivat minut valitsemaan olettamisen intuition sijaan. Olettamukset johtivat siis nopeaan mutta lyhytnäköiseen päätökseen.

Asiaa sivuten oli Kauppalehdessä tällä viikolla työpsykologi Jukka-Pekka Hamarilan haastattelu otsikolla ”Yksinäisyys on johtajan tauti”.  Jukka-Pekka toimii myös coachina ja toi haastattelussa esille kuinka varsinkin ylemmän tasot avainhenkilöt ovat usein päätöksenteossaan ja johtamisessaan varsin yksin.  Siksi voisi olla  hyödyllistä hyödyntää coachia omien ajatustensa ääneen tuottamiseen ja vaihtoehtoisten skenaarioiden  rakentamiseen.

Maailma siis kiihtyy, päätöksenteko vaikeutuu ja johtajat tuntuvat olevan yhä enemmän yksin.

Ei ihme, että mainitsemassani kesätervehdyksessä korostettiin sosiaalisen  median kasvavaa roolia.  Jossain määrin voivatkin varmasti  erilaiset sosiaaliset verkostot  ja kanavat toimia päätöksenteon tukena.

Viime kädessä kannattaa kuitenkin  pitää intuitionappi  vahvasti on-tilassa koko päätöksenteon ajan välttääkseen olettamusten sietämättömän ansan.

Valokuvaaja Steve McCurry on sanonut: ” I look for the unguarded moment, the essential soul peeking put, experience etched on a person’s face.”  Tähän jatkaisin: olkaa erityisen tarkkoja herkissä päätöksentekotilanteissa ja kuunnelkaa hiljaisia signaaleja pieteetillä.

Nyt vetäydyn hetkeksi itsekin hiljaisten signaalien kuunteluun ja toivotan hyvää kesää itse kullekin!

Eva