Mieleeni on usein viime aikoina pongahtanut kymmenen vuotta sitten oppimani ajatusolettamus, joka esitettiin NLP-kurssillani Ruotsissa: ”Du skapar det du fruktar”.
Syy tähän löytyy suomalaisesta mediasta. 2008 Lehman Brothersin kaatumisesta lähtenyt talouden globaali vuoristorata on iskostunut median ansiosta tiiviisti liike-elämässä toimijoiden pääkoppiin. Joskus tuntuu, että jopa ruokimme syöksyjä.
Digilehti-versioiden myötä otsikoista on tullut entistä raflaavampia ja iltalehtimäisempiä. Jopa siinä määrin, että päätin boikotoida juuri digilehtiä. Valitettavasti liikkuva työ teki boikotoinnin pidemmässä juoksussa mahdottomaksi jos halusi jotenkin olla perillä siitä, mitä taloudessa tapahtui.
Taidan olla liian herkkänahkainen vai…?
Olin viime viikolla lyhyellä matkalla Saksassa ja peilasin suomalaisesta mediasta saamaani kuvaa saksalaiseen näkemykseen asioiden tilasta. Tähän auttoi (mukavan taksikuskin lisäksi) Focus-niminen saksalainen talouslehti, jossa oli mielenkiintoinen artikkeli otsikolla ”Risiko hoch, chancen gut” (korkea riski mutta hyvät chanssit).
Artikkeli nostaa kyllä esille hidastuvan kasvuvauhdin niin Euroopassa kuin Kiinassakin ja täten toteaa että talouden riskit eivät ainakaan ole pienentyneet. Toisaalta se tuo esille myös sen, että konepajateollisuudessa on itse asiassa näkymät paremmat nyt kuin vielä vuoden alussa odotettiin paljolti positiivisen amerikkalaiskysynnän ansiosta, autoteollisuuden puolella BMW, Volkswagen ja Mercedes Benz ovat tehneet tuotantoennätyksiä ja elektroniikkateollisuuden puolella pysytään myös edelleen optimistina, keskimääräisen kasvun ollessa 5% vuositasolla. Loppukaneetissa todetaan että riskimäärät ovat kasvaneet mutta uusien mahdollisuuksien määrissä kuitenkin voitetaan. Saksassa tuntuu pyyhkivän edelleen hyvin. Minun saama aiempi kuva oli pessimistisempi.
Hiljattain Hesarissa oli kirjoitus myös Britannian taloudentilasta. Ottamatta kantaa Cameroniin ja talouspolitiikkaansa en pidä huonona uutisena sitä että Britannian työttömyysaste on 7,9 %, alle EU:n keskitason. Artikkeli haastoi heti tämänkin luvun kysymällä otsikossa ”Työtä, mutta kuinka tuottavaa?”. Onhan toki totta, että joukko osa-aikaisia ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin pienempi joukko täystyöllistettyjä. Mutta mihin halutaan verrata? Eikö kuitenkin ole parempi, että ihmiset pidetään työnteossa ja leivässä kiinni- vaikka vain sitten osa-aikaisina. Työllä on iso mielenterveydellinen merkitys. Suosittelen tähän liittyen Suomen Kuvalehden syyskuista artikkelia siitä, millaista voi olla äkillinen köyhyys. Kyllä osa-aikaisellakin työllä voi olla iso merkitys.
Kiitollisena luin kuitenkin viime sunnuntain Hesarista Pekka Vennamon haastattelun, jossa hän itseni tavoin ihmetteli suomalaista synkistelyä. Hänen mielestään ongelmat Andalusian perspektiivistä (jossa osittain asuu) näyttivät paljon pienemmiltä kuin Suomesta katsottuna. Jälleen katsantokanta riippuu siitä mihin kulloistakin tilannetta vertaa. Vennamon mukaan Andalusian nuorisotyöttömyys on aina ollut 20-30 %. Nyt ehkä asutaan kotona vähän pitempään mutta silti uskotaan, että asiat lopulta järjestyvät. Ihmiset uskaltavat olla iloisia.
Henkilökohtainen lopputulos tästä kaikesta on se, että olen päättänyt seurata tarkemmin mitä vallitsevasta tilanteesta kirjoitetaan ulkosuomalaisissa lehdissä. Näin myös siitä syystä että toinen NLP:n perusolettamus on se, että totuuksia on monia.