Lokakuisessa blogissani kerroin hurahtaneeni neurotieteen perusolettamuksiin. Koska uskon porkkanan olevan keppiä parempi motivaattori, pidän tärkeänä että huolehdin myös omasta porkkanasadostani.
Osallistuin hiljattain lyhyelle ”Mindful Coaching” –kurssille. Halusin saada työkaluja läsnäoloa ja intuitiota vahvistavaan coachaukseen ja myös oman mielen hallintaan. Uskon, että olen taas muutamaa tiedonjyvää, kokemusta ja havaintoa rikkaampi ja osaan lisätä tietoisuustaitojani myös muiden hyväksi entistä paremmin.
Mindfulness-määritelmiä (Tietoisuus) tuntuu olevan useita. Sittemmin luin itse kirjallisuutta ja tykästyin Kabat-Zinnin (2010) määritelmään: ”Mindfulness is typically defined as nonjudgmental attention to experiences in the present moment.”
Opin myös , että tietoisuuden harjoittamista hyödyttää kahdeksan perusasennetta: kärsivällisyys, aloittelijan mielentila, irti päästäminen, arvostelusta luopuminen, luottamus, yrittämisestä luopuminen, keskittyminen ja hyväksyminen. Sinällään listaus on pässinlihaa, mutta ei niin helppoa toteuttaa aina käytännössä. Saimme kurssilla välitehtävän harjoittaa taitoja jollakin tavalla. Lopputuloksena oli se, että tilanne, jossa halusin taitoja harjoittaa meni suorittamiseksi ja tilanteet, joita en ollut suunnitellut olivatkin itse asiassa välitehtävien helmiä. Tämä sinänsä oli havainto.
Minulle on tavanomaista tehdä suunnitelmia, tehtävälistoja, aikatauluja ja tavoitteita. Tämän vuoden osalta tein ensi kertaa varsin tietoisella ja uteliaalla tavalla itselleni henkilökohtaisen toimintasuunnitelman vuoden alussa. Huomasin yllätyksekseni hiljattain, että suunnitelmani on lähestulkoon toteutunut sellaisenaan. Löydän itse selvän syy-yhteyden toisaalta tapaan millä suunnittelin tulevaa ja toisaalta asenteeseen, mikä minulla oli lopputulosta kohtaan.
Perheyrittäjätaustaisena sattui lisäksi silmiin hiljattain julkaisu, jossa kehotettiin perheyrittäjiä – yksilöinä ja yhdessä- miettimään vastausta seuraaviin kysymyksiin:
– Kuka olen?
– Mitä haluan?
– Miten toimin?
Itse coachina haluaisin laittaa listan jatkeeksi vielä kysymyksen; mistä tiedän, että olen onnistunut?
Seuraavaksi ajattelinkin entistä tietoisemmalla tavalla antaa ensi vuoden toimintasuunnitelmani laskeutua nenäni eteeni, ilman suorituspaineita. Kun tuntemus siitä, että kaikki oleellinen on mielessä paketoitu- tuotan sitten lopputuloksen itselleni näkyväksi. Tehdään valinnoistamme tietoisia. Tule mukaan!