Anssi Vanjoki kirjoitti vastikään oivallisen artikkelin uudistumisen merkityksestä. Artikkelissaan ”Johdon ainoa tehtävä on uudistaa” hän haastaa johtoryhmiä käyttämään enemmän aikaa toiminnan uudistamisen miettimiseen ja luovaan ongelmanratkaisuun. Tähän liittyy kiinteästi ahkera tulevaisuuden ennustaminen, joustava resurssointi ja rutiinien automatisointi.
Uudistamista edesauttaa rakentava ravistaminen ja ennakkoluuloton tulevaisuuden vaihtoehtojen pohtiminen. Persoonallisuudet, vahvuudet ja erilaiset osaamiset tulisi valjastaa parhaalla mahdollisella tasolla aitoon uudistumisen moodiin. Anssi peräänkuuluttaa myös henkilökohtaisen uudistumisen merkitystä, avarakatseisuutta uusia toimintatapoja ja työkäytäntöjä kohtaan. Tärkeää on pystyä haastamaan sekä omaa että kaverin työtä ja panosta rakentavalla ja luovalla tavalla jotta löydämme uusia ajatuksia, ideoita ja hahmotelmia vaihtoehtoisille toimintatavoille.
Luin sattumalta asiaa sivuavan , amerikkalaisen Mark C Crowleyn, kirjoittaman artikkelin siitä, mitä vuosituhannen tienoilla syntyneet odottavat työyhteisöltään, työnantajaltaan. Markin artikkelin otsikossa todetaan, että kyseisenä aikana syntyneet eivät odota lepsuilua tai hauskanpitoa työssään, enemmänkin sitä että heitä johdettaisiin paremmin. He odottavat, että heitä mitataan tulosten ei työssä käytetyn ajan perusteella, he odottavat säännöllisestä palautetta työstään kokeakseen merkityksellisyyttä, he ovat kärsimättömiä ja vertailevat helposti johtamiskulttuureja eri organisaatioiden välillä, he eivät arvosta pomoa vaan aitoa valmentajaa, he haluavat hyödyntää vahvuuksiaan ja odottavat näkevänsä paitsi omaa myös työyhteisönsä kasvua ja kehitystä ajassa.
Kun näiden kahden artikkelin sisällön yhdistää, lienee itsestään selvää että palautteenantoa, säännöllistä ajatustenvaihtoa, ajan hermolla olemista ja kannustavaa ilmapiiriä tarvitaan paitsi uudistumisen varmistamiseksi myös tulevaisuuden osaajien houkuttelemiseksi ja sitouttamiseksi.
Vuosi lähenee loppuaan ja voimme ehkä hetkeksi myös itse kukin rauhoittua miettimään omaa tilinpäätöstämme kuluneen vuoden osalta. Mitkä toimintatavat olen kokenut hyödyllisiksi vuoden varrella? Mikä on ollut vähemmän onnistunutta? Mitä voin kehittää jatkossa? Mitä tarvitsen kehittyäkseni?
Maailmasta on tulossa pelottavalla tavalla entistä kahtiajakautuneempi. Havainto, mikä sinänsä on hieman ristiriidassa sen kanssa mitä nuoret tulevaisuuden työntekijät arvomaailmallaan viestivät. Erilaisuuden ymmärtäminen, vahvuuksien hyödyntäminen ja toistemme kannustaminen tekisi kuitenkin viime kädessä meidän kaikkien elämästä niin paljon helpompaa niin valtiollisella, työnantaja- kuin yksilötasollakin. Tähän haastan sekä itseni että lukijani.
Hyvää joulua ja uusin mielin uuteen vuoteen!
